Yhdysvaltain itsenäistyminen


Vielä 1700-luvun alkupuoliskolla seutu, jonka nykyisin tunnemme Yhdysvaltoina, oli lähinnä Ison-Britannian hallintaan alistettujen siirtomaa-alueiden hajanainen kokonaisuus. 1600-luvulla alkaneen siirtomaavallan aikana Yhdysvaltain alueelle oli kehittynyt suurten tuloerojen, kansalaisten välisen eriarvoisuuden ja laajalle levittäytyneen orjuuden leimaama, taloudellisesti epävarma yhteiskunnallinen tilanne. Ison-Britannian voimakas, 1700-luvun puolenvälin jälkeen entisestään tiukentunut valta-asema, heikentyneet elinolot, epätasa-arvo sekä Britannian asettamat korkeat verot ja muut taloudelliset rasitteet, kuten velvollisuus huolehtia kenen tahansa Englannin armeijan jäsenen majoituksesta, ravinnosta ja kuljetuksista hänen osuessaan kohdalle, aiheuttivat suurta tyytymättömyyttä, kokemuksen itsemääräämisoikeuden puuttumisesta ja Ison-Britannian alistamaksi tulemisesta. Valistusajalle tyypilliset, lockelaiset näkemykset kansan oikeudesta nousta kapinaan huonoksi koettua esivaltaa vastaan sekä leviävät liberalistiset yksilönoikeuksien ja tasa-arvon periaatteet olivat omiaan lisäämään ihmisten levottomuutta. Osa purkautui mellakoin, mutta osa energiasta käytettiin esimerkiksi siirtomaiden yhteisiin emämaan vastaiseen boikotointiin. Onnistuneet yhteiset boikotit ja yhteisen kielen, uskonnon ja tyytymättömyyden aiheuttajan luoma yhteenkuuluvuuden kokemus kehittivät ihmisten tunnetta muutoksen mahdollisuudesta. Positiiviset kokemukset yrityksistä vaikuttaa asioihin olivatkin tärkeässä osassa itsenäistymisyritykseen ryhtymisessä.

Vapaussodan aseelliset selkkaukset alkoivat vuonna 1775, kun tulevat yhdysvaltalaiset eivät suostuneet luovuttamaan laittoman asevarastonsa sisältöä englantilaisille sotilaille, ja tilanne eskaloitui 247 englantilaisen kuolemaan tehtävän suorittamisen yhteydessä. Vajaa kuukausi tämän tapauksen jälkeen Philadelphiassa kokoonnuttiin, ja George Washington julistettiin Amerikan joukkojen ylipäälliköksi. Itsenäistymiskysymykseen ei oltu vielä otettu selkeää kantaa, mutta Englanti omilla toimillaan ja asettamillaan rajoitteilla ajoi Amerikan siirtokuntiaan kohti itsenäistymistä. Sama Philadelphian mannermaakongressi, joka oli asettanut Washingtonin armeijan johtoon, julisti siirtokunnat itsenäisiksi heinäkuun toisena päivänä vuonna 1776, ja hyväksyi Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen kaksi päivää myöhemmin. Vapaussota Britanniaa vastaan jatkui aina vuoteen 1783, jolloin heikentynyt emämaa tunnusti Pariisin sopimuksessa Yhdysvallat itsenäiseksi, Britanniasta irtonaiseksi valtioksi.

Nykyisin itsenäisyysjulistus nähdään liberalismin merkkipaaluna, etenkin sen toisen virkkeen vuoksi: ”Meille nämä totuudet ovat itsestään selviä: että kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi, että heidän Luojansa on heille antanut tiettyjä luovuttamattomia Oikeuksia, että näihin oikeuksiin kuuluvat Elämä, Vapaus ja Pyrkimys Onneen”. Vapausaatteelle tyypilliseksi nähdyt yksilön arvostus, näkemys jokaiselle ihmiselle kuuluvista oikeuksista sekä tasa-arvoisuus nostettiin siis kyseenalaistamattomiksi itseisarvoiksi. Myös länsimaiseen sivistykseen liitetyt demokratia, parlamentarismi-oppi ja Montesqueiun vallan kolmijako-oppi toteutuivat ensi kertaa Yhdysvalloissa. Monestakin näkökulmasta katsottuna lienee siis oikeutettua myöntää, että Yhdysvaltain esimerkki ja etenkin itsenäisyysjulistuksen sisältö ovat olleet suuressa osassa myöhemmässä, vastaavanlaisessa itsenäistymis- ja valtiomallien uudistamiskehityksessä, selvimmin näkyen yleisen arvomaailman lisäksi Ranskan suuren vallankumouksen periaatteissa ja ihmisoikeuksien julistuksessa. Itsenäisyysjulistusta säilytetään nykyisin Yhdysvaltain kansallisarkiston näyttelyssä Washingtonissa.

Aatteellisen ja moraalisen perinnön ohessa Yhdysvaltain itsenäistymisestä seurasi luonnollisesti suuren, vähitellen suoranaiseksi maailmanvallaksi kehittyneen valtion ilmestyminen globaaliin valtakenttään Ison-Britannian heikennyttyä huomattavasti sotaponnistelujen aj menetettyjen alueiden ja resurssien vuoksi. Toisesta vallasta itsenäistyneille valtioille tyypilliseen tapaan Yhdysvaltoja koetteli sisällissota 1861-65, mutta etenkin tämän jälkeen se onnistui nopeasti kehittämään teollisuuttaan ja nousemaan taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti maailmanlaajuisesti merkittäväksi hyvinvointivaltioksi. Yhdysvaltain alue on laajentunut maantieteellisesti vuosisatojen kuluessa, ja 1900-luvun aikana se on noussut maailmanlaajuiseen johtoasemaan etenkin kulttuurillisena keskuksena ja sotilasmahtina. Yhdysvallat on siis kehityskulkunsa aikana toiminut innoittajana ja esimerkkinä lukuisille itsenäistymishaaveita pyöritteleville kansakunnille ja vaikeuksien kautta noussut maailman taloudellisesti, sotilaallisesti, poliittisesti ja kulttuurivaikutteellisesti kenties huomattavimmaksi vallaksi. 

Lähdeluettelo

http://www.tieteessatapahtuu.fi/036/Kemilainen.pdf. Amerikan nationalismi ja vapauden aate. Aira Kemiläinen, luettu 7.10.14.
http://www.wuorikoski.fi/usa2.html. Lyhyt Yhdysvaltojen historia. Matti Vuorikoski 1996, luettu 7.10.2014.
Miller, William: Yhdysvaltain historia. 1958. WSOY,  Porvoo 1969.
http://fi.wikisource.org/wiki/Yhdysvaltain_itsen%C3%A4isyysjulistus. Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen tekstin epävirallinen suomennos. 6.9.2014 klo 10.28, luettu 7.10.14
http://historianet.fi/sivilisaatiot/kansat/yhdysvaltojen-synty?destination=node%2F33125 Yhdysvaltojen synty. Tieteen kuvalehti: Historia 7/2010.


4 kommenttia:

Tilaa: Blogitekstit (Atom)